Blogissa on ollut nyt reilun kuukauden mittainen tauko, sori! On ollut kaikkia kiireitä, eikä ole jotenkin tullut päiviteltyä tätä vaikka on tullut tehtyä yksi albumi, pari korttia ja kaikkea pientä. Nyt kuitenkin inspiroiduin oikein urakalla, sillä tilasin itselleni netistä kirjan "We dare you - Scapbooking challenges about real life" (Kristina Contes, Meghan Heath Dymock, Genevieve Simmonds ja Nisa Fiin). Kirjaa selailemalla alkoi heti pyöriä miljoona ideaa päässä! Sitten vielä tsekkasin Inspiroidu-haasteen ja sekin kolahti - aiheena ovat tällä viikolla kysymykset, joihin ei edes odota vastausta.

 

"Kysymme ja ihmettelemme kaikenlaisia asioita joihin emme kuitenkaan odota vastausta. Joihinkin kysymyksiimme emme edes halua vastausta, kunhan kysymme niitä ja ihmettelemme itseksemme. Tallenna jokin tällainen ajatuksesi ja kysymyksesi, mutta älä kuitenkaan odota kenenkään vastaavan."

Päätin ihmetellä työssä pahettani, joka silloin tällöin on todellinen riesa - asioiden jättäminen viime tippaan. Monesti minulle käy niin, että naputtelen opiskelutehtävää  viimeisenä iltana (tai palautuspäivän aamuna, ääks!), pakkaan matkalle puoli tuntia ennen kyydin lähtöä, herään aamulla niin että juuri ja juuri ehtii rynnätä bussiin, hankin kaverin synttärilahjan edellisenä päivänä, teen Inspiroidu-haasteen työt melkein aina edellisenä iltana, lähden tapaamiseen liian myöhään, niin että pitää juosta... Ja siinä sitten huokailee, että MIKSI EN TEE ASIOITA AJOISSA?

 

En osaa vastata kysymykseen mitenkään. Olen vain oppinut elämään laiskuuteni kanssa. Onneksi:

 

a) saan hommat kuitenkin yleensä tehtyä ajoissa.

 

b) usein saan ne vieläpä tehtyä suhteellisen hyvin - opiskelutöistä tulee hyvät arvosanat, kaverin lahja on onnistunut eikä matkalaukusta puutu mitään tähdellistä (mitä nyt yöpuku joskus). Ehkä tähän on syynä se, että monissa asioissa olen myös perfektionisti, en siis kuitenkaan kestä tehdä asioita huolimattomasti! Laiska perfektionisti, kai sellainenkin yhdistelmä on mahdollinen?

 

c) voisi päätellä, että työskentelen hyvin paineen alla :D Joskus viime hetken paniikkiratkaisu on luovempi kuin tarkoin harkittu. Ainakin lukiossa tuli kavereiden kesken todettua, että "Parhaat ruotsin, enkun ja äikän aineet syntyy yhdentoista jälkeen illalla!"

 

Luulen kyllä, että työt voisi tehdä hyvin myös ajoissa ja ilman stressiä. Haluaisinkin oppia ottamaan itseäni niskasta kiinni toisinaan oikein rivakalla otteella ja tehdä asiat ajoissa. Joissain jutuissa olenkin jo onnistunut tässä - esimerkiksi tentteihin luku alkaa jo yleensä viikkoa eikä päivää ennen koetta. Ja ah, miten ihana onkaan sellainen arkiaamu, jolloin saan itseni ajoissa ylös ja minulla on aikaa ottaa aamupalan kanssa lämmin kuppi kaakaota ja istahtaa hetkeksi lukemaan sanomalehteä! Silloin paitsi nautin aamun stressittömyydestä, olen myös ylpeä itsestäni.

 

 

 

Muutamia yksityiskohtia:

 

 

 

 

 

Olen työssä erityisen tyytyväinen siihen, että se _ei_ ole symmetrinen eikä tasapainoinen. Kerrankin onnistuin laittamaan johonkin nurkkaan enemmän tavaraa, jee! Usein työni ovat myös melko simppeleitä, mutta nyt sain itseni hyödyntämään kerroksellisuutta ja lisäämään yksityiskohtia. Pitää muuten myöntää, että tämäkin työ syntyi haasteeseen viime hetkellä ;) Miksi, oi miksi?