Tällä viikolla askartelu ja skräppääminen ovat luonnistuneet erityisen hyvin! Mulla on ollut esseiden palautuksia ja tenttejä viimeiset pari viikkoa, ja olen siinä ohella vastapainona puuhastellut joulukortteja saadakseni ajatukseni välillä ihan muualle. Nyt kun kiire alkaa hellittää löytyi aikaa myös skräppäykseen ja innostuin tämänviikkoisesta Inspiroidu-haasteesta. Aiheena oli kasvu, ja mietin asioita, jotka ovat olleet elämässäni mukana ja kasvattaneet minua sellaiseksi ihmiseksi kuin olen.

Yksi tärkeä asia elämässäni on lukeminen ja kirjoittaminen, toinen kantava asia on ollut musiikki, mutta päätin kuitenkin tehdä leiskan korttipeleistä. Olen nimittäin jo 4-5 vuotiaasta lähtien pelannut kahta meidän suvun perinteistä korttipeliä, Pitrua (jotkut tuntevat nimellä Pitro tai Pidro) ja Shanghaita (josta ette varmaan ole kuullutkaan). Siitä lähtien joka ikinen kerta, kun me ollaan menty perheen kanssa mummolaan, siellä on istuttu alas ja pelattu korttia. Ja se on ollut minusta aina tosi hauskaa ja ihanaa, ja jotenkin sellainen yhteisöllinenkin kokemus - perheen ja suvun yhteinen juttu. Nyt kun muutin tänä syksynä samaan kaupungiin mummini ja ukkini kanssa, olen käynyt viikoittain pelaamassa heidän kanssaan korttia. Se on jotenkin ihan erottamaton osa elämääni, kasvanut minuun kiinni. Siitä siis tämä leiska:

 

Heti ensiksi pitää huomauttaa, että "tuhosin" oikeasti yhden vanhoista korttipakoistani, että sain työhön oikeita kortteja! Leiskan tekeminen oli haastavaa, koska mulla ei ollut valokuvaa, jota voisin käyttää tässä. Kuitenkin tämän tekeminen oli yksi hauskimmista ja rentouttavimmista skräppäyskerroistani. Minulla on nimittäin skräppäyksessä kaksi eri tekniikkaa, ns. varovainen ja seikkaileva. Yleensä skräppään varovaisella tekniikalla, jolloin ikään kuin etsin koko ajan sitä täydellistä paperia ja siihen sopivaa täydellistä koristetta ja sitä täydellistä asettelua - vaadin itseäni yrittämään ja yrittämään, kunnes löydän "oikean" tai tarpeeksi oikean näköisen ratkaisun. Noudatan äärimmäistä varovaisuutta siinä, etten tee mitään hätiköityä enkä kiinnitä mitään paikoilleen, ennen kuin olen varma kaikista elementeistä ja niiden paikoista. Joskus tämä tekniikka on melko turhauttava, kun en meinaa olla oikein mihinkään tyytyväinen. Ikuinen perfektionisti! Mutta voi sitä onnistumisen elämystä, kun sitten löytyy joku mikä kolahtaa just paikalleen!

Toinen tekniikkani on ns. seikkaileva tekniikka, jolloin teen päätöksiä hetken mielijohteesta, esim. yhtäkkiä vain kiinnitän jonkun jutun keskelle paperia ja katson mihin se sitten minut vie. Keräilen sitä sun tätä ja huitelen niitä paperille ja katson millainen tuli.

Tämä työ syntyi jälkimmäisellä tavalla, kokeillen, rennosti, hätiköiden, hassutellen.Tämä on ensimmäinen pyöreä leiskani! Ja ensimmäinen, jossa journaling ei ole yhdessä kasassa (se on kehässä työn ympärillä). Ja ensimmäinen, jossa on apina! Iskin sen vain viimeisenä siihen paikalleen ja se oli sitten siinä.

---

 

Laitan tähän vielä tekemiäni joulukortteja. Näidenkin kanssa vähän innostuin seikkailemaan pois tutulta mukavuusalueeltani. Erityisen ylpeä olen siitä, että käytin itselleni uusia materiaaleja, pitsejä ja kankaita (niitä on aiemmin ollut vain yhdessä leiskassani) ja yhdessä kortissa jopa savisydäntä. Se savisydän ei tosin halunnut mahtua skanneriin, joten siitä ei ole kuvaa. Sori kun skannailin muuten vähän vinoon! En ole nyt turhantarkalla tuulella.

 

Aah! Olen ihan joulufiiliksissä! Huomenna on viimeinen tentti ja sen jälkeen koittaa jo LOMA! ;)